Kun turkulainen Lea T. alkoi tuntea vaikeita kipuja nilkoissa, polvissa, ranteissa ja olkap\u00e4iss\u00e4, elettiin vuotta 1985. Ei silloin viel\u00e4 tiedetty fibromyalgiasta.<\/p>\n\n\n\n
– K\u00e4vin fysikaalisissa hoidoissa ja s\u00f6in l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4, mutta mist\u00e4\u00e4n ei oikein ollut apua, Lea muistelee. Y\u00f6t olivat vaikeita, nukuin lyhyit\u00e4 jaksoja, her\u00e4sin j\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n s\u00e4rkyyn, nousin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, s\u00f6in l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. S\u00e4rky oli pahempaa kuin hammaskipu ja jatkui p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja y\u00f6st\u00e4 toiseen. Aamuisin olin niin tokkurassa kuin liian v\u00e4h\u00e4n nukkunut ja paljon l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 sy\u00f6nyt vain voi olla. T\u00f6ihin l\u00e4ht\u00f6kin alkoi olla vaikeaa, vaikka olen yksityisyritt\u00e4j\u00e4n\u00e4 aina pit\u00e4nyt ty\u00f6st\u00e4ni. Toimin en\u00e4\u00e4 puolella teholla.<\/p>\n\n\n\n
Lea k\u00e4vi monenlaisten l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden puheilla, mutta vastaanotto oli lohduton. Yksikin reumal\u00e4\u00e4k\u00e4ri totesi, ett\u00e4 min\u00e4 vain luulen tuntevani kipuja, ja vika on oikeasti korvien v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Yh\u00e4 paheneva kipuilu, johon ei parannusta, eik\u00e4 edes ymm\u00e4rryst\u00e4 tuntunut l\u00f6ytyv\u00e4n, alkoi romuttaa lopulta psyykett\u00e4. El\u00e4v\u00e4inen ja ehtiv\u00e4inen nainen, joka luotsasi menestyv\u00e4\u00e4 vaatekauppaa, alkoi masentua.<\/p>\n\n\n\n
– Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1991 olin jo aivan loppu, ja perhekkin alkoi hermostua. Min\u00e4 itkeskelin koko ajan, ja lapset ihmetteliv\u00e4t, miksi \u00e4iti ei jaksa. Kes\u00e4ll\u00e4 minun oli myyt\u00e4v\u00e4 liike. Myyminen oli vaikea p\u00e4\u00e4t\u00f6s. Lealla oli ollut kauppa jo 12 vuoden ajan, ja nuorin kolmesta tytt\u00e4rest\u00e4kin oli siell\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4. Kertarys\u00e4yksell\u00e4 murtuivat niin \u00e4idin, kuin tytt\u00e4renkin tulevaisuuden suunnitelmat. Lopettamisp\u00e4\u00e4t\u00f6s oli pakko tehd\u00e4, koska ei tyt\u00e4rk\u00e4\u00e4n voinut parikymppisen\u00e4 ottaa liikett\u00e4 vastuulleen, ja lamakin oli juuri tulossa, Lea kertaa. \u00c4iti itki, ja nyt itki tyt\u00e4rkin.<\/p>\n\n\n\n
Masentava, helpottava diagnoosi<\/strong><\/p>\n\n\n\n Samana kes\u00e4n\u00e4, kun Lea myi vaatekauppansa, h\u00e4nelle tehtiin lopulta taudinm\u00e4\u00e4ritys kipupisteiden avulla. Kuuden vuoden sairastamisen j\u00e4lkeen diagnoosiksi tuli pahanlaatuinen fibromyalgia, johon ei parannusta l\u00f6ydy. Tieto masensi, mutta toisaalta oli helpotus saada lopulta jokin tieto omasta sairaudesta.<\/p>\n\n\n\n Seuraavana kes\u00e4n\u00e4 Lea p\u00e4\u00e4si Kelan j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n kuntoutukseen kolmeksi viikoksi. H\u00e4n jumppasi ja teki kaiken kuten opastettiin, mutta ei edelleenk\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4nyt helpotusta oloonsa.<\/p>\n\n\n\n – Silloin minulta alkoi menn\u00e4 hermot. T\u00f6ihin ei p\u00e4\u00e4ssyt, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n auttanut. Yritin tsempata itse\u00e4ni opettelemalla puutarhanhoitoa, mutta se ei riitt\u00e4nyt.. Piti hakeutua psykiatrille. Psykiatri oli lopulta ensimm\u00e4inen, joka totesi, ettei Lea pystynyt ty\u00f6ntekoon ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si h\u00e4net sairaslomalle. H\u00e4n sai minut uskomaan, ett\u00e4 masennus oli seurausta kivuista ja s\u00e4ryist\u00e4, eik\u00e4 p\u00e4invastoin. Leasta tuli el\u00e4kel\u00e4inen. Edelleen h\u00e4n etsi apua kipuihinsa, ja s\u00f6i etsiess\u00e4\u00e4n purkeittain Buranaa. Mitk\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4t t\u00e4sm\u00e4l\u00e4\u00e4kkeet eiv\u00e4t auttaneet, mutta Burana onneksi helpotti hieman. Sit\u00e4 meni kaksi-kolme tablettia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, 600 tai jopa 800 milligramman annoksina. S\u00e4rkyl\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 sy\u00f6dess\u00e4\u00e4n Lea kokeili kaikkea mahdollista, mist\u00e4 suinkin kuuli, ett\u00e4 voisi olla apua. H\u00e4n poistatti amalgaamipaikat hampaistaan, s\u00f6i kehonpuhdistusaineita, osti kirkasvalolampun, k\u00e4vi kiropraktikolla ja iirisdiagnoosissa. Kunnes tyt\u00e4r saapui paikallislehden kanssa syksyll\u00e4 1998.<\/p>\n\n\n\n El\u00e4m\u00e4n uusi aukeaminen<\/strong><\/p>\n\n\n\n Lehdess\u00e4 oli yhdell\u00e4 palstalla parin rivin kiitokset osoitettuna manuaaliterapeutti Hannu Timoselle, joka oli onnistunut parantamaan kiitoksen l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n fibromyalgiavaivat. Lehti on edelleen tallessa, sill\u00e4 sen ansiosta h\u00e4nenkin sairautensa alkoi parantua, 13 vuoden kipujen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n – Olin hyvin pessimistinen, kun menin Timosen vastaanotolle, vaikka olinkin jutellut puhelimessa kiitostekstin kirjoittajan kanssa. Ajattelin, ett\u00e4 kokeillaan nyt viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin, ja – sinne ne kivut j\u00e4iv\u00e4t penkille!<\/p>\n\n\n\n Lea nauraa nyt iloisena, vaikka hoito oli tuskallista. Ensimm\u00e4isen kerran j\u00e4lkeen aviomieskin katsoi kauhistuneena mustelmilla olevaa kehoa. Vaikka hoito sattui, se tuntui my\u00f6s hyv\u00e4lt\u00e4. Kerta kerralta olo parani ja viidennell\u00e4 kerralla hypin vastaanotolla innoissani: Katsokaa nyt, olen terve, minua ei s\u00e4rje!<\/p>\n\n\n\n Silti Lea ei uskaltanut luottaa, ett\u00e4 sairaus olisi noin vain ohi. Hoidosta on nyt kulunut kuitenkin kohta jo kolme vuotta, eiv\u00e4tk\u00e4 kivut ole palanneet. Voi olla, ett\u00e4 aivan kaikkin ei sama hoito tehoa, mutta minulle se aukaisi j\u00e4lleen el\u00e4m\u00e4n, Lea iloitsee.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4lkeenp\u00e4in sairausvuosia ajatellessa pahinta eiv\u00e4t ole kivut, vaan se, mihin ne johtivat: Vaikeinta oli ty\u00f6st\u00e4 luopuminen, olen aina ollut toiminnallinen ihminen, tyk\u00e4nnyt ty\u00f6st\u00e4ni niin, ett\u00e4 se oli kuin henki ja el\u00e4m\u00e4. Toiminnan katketessa ilman omaa syyt\u00e4, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri vain sanoi, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on vikaa… Viel\u00e4kin n\u00e4en unia, joissa j\u00e4rjestelen liikkeess\u00e4ni markkinoita tai alennusmyynti\u00e4. Luopuminen kirpaisee yh\u00e4.<\/p>\n\n\n\n – Kun fibromyalgia todettiin, minua lohdutettiin, ettei siit\u00e4 j\u00e4\u00e4 n\u00e4kyvi\u00e4 vammoja, ja opastettiin, ett\u00e4 kivun kanssa on opittava el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kyll\u00e4 sen s\u00e4ryn kanssa on vaikea oppia el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Nyt s\u00e4rytt\u00f6m\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 osaa iloita.<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 muuta sairaus opetti? No ainakin puutarhanhoitoa: kotipiha leiskuu sateenkaaren kaikissa v\u00e4reiss\u00e4 ja m\u00f6kill\u00e4 on toinen samanmoinen keidas. Ent\u00e4 kuinka viihtyy talvilomalla lomahuoneiston parvekkeella? Sinne hankitaan ensimm\u00e4iseksi kukkia, tietenkin!<\/p>\n\n\n\n Me Naiset n:o 37 \/ 2001<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kun turkulainen Lea T. alkoi tuntea vaikeita kipuja nilkoissa, polvissa, ranteissa ja olkap\u00e4iss\u00e4, elettiin vuotta 1985. Ei silloin viel\u00e4 tiedetty fibromyalgiasta. – K\u00e4vin fysikaalisissa hoidoissa […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"site-sidebar-layout":"default","site-content-layout":"default","ast-site-content-layout":"","site-content-style":"default","site-sidebar-style":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","theme-transparent-header-meta":"","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":"","astra-migrate-meta-layouts":"default","ast-page-background-enabled":"default","ast-page-background-meta":{"desktop":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-gradient":""}},"ast-content-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-gradient":""}},"footnotes":""},"categories":[107],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.timonen.fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1092"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.timonen.fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.timonen.fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.timonen.fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.timonen.fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1092"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.timonen.fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1092\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.timonen.fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1092"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.timonen.fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1092"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.timonen.fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1092"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}