Lohjalaisen Merja Kaarlenkasken (41) parantuminen kuulostaa suurelta ihmeeltä. Hänen oireensa katosivat, kuin taikaiskusta manuaaliterapeutti Timosen vastaanotolla.
Koettelemus alkoi syksyllä 1999. Kova stressi tuntui ensin päänsärkynä, mutta pian myös selkää, käsiä, jalkoja ja silmiä alkoi särkeä. Kipu koveni päivä päivältä. Pahimmillaan elämä tuntui olevan jatkuvaa painajaista, josta piti vain yrittää selvitä minuutti kerrallaan. Terveyskeskuslääkäri otti kaikki mahdolliset kokeet, määräsi fysioterapiaa ja antoi akupunktiota, mutta mikään ei tepsinyt. Merja Kaarlenkaski kävi omalla kustannuksellaan silmälääkärillä, neurologilla ja erilaisissa fysikaalisissa hoidoissa, mutta mistään ei ollut apua. Lopulta fysiatrin vastaanotolla diagnoosiksi varmistui fibromyalgia. Kipupistetestin tulos oli 17/18.
– Laitoin puolen vuoden aikana yli 2000 euroa erilaisiin testeihin ja hoitoihin vain saadakseni diagnoosin taudista, johon ei lääkärien mukaan ole parannuskeinoa. Säryt jatkuivat kuten ennenkin.
Merja Kaarlenkaskella ei ollut pysyvää lääkärisuhdetta, sillä omalääkäri terveyskeskuksessa vaihtui tiheään tahtiin. Omat kokeilut kuitenkin jatkuivat.
– Lymfahieronnasta ja kuivakuppauksesta ei ollut apua, eikä kylmähoidoistakaan. Pääsin Heinolan Reumasairaalaan kuntoutukseen, ja sieltä tarttui urheilukärpänen. Olen aina kulkenut viiden kilometrin työmatkan kävellen tai pölkupyörällä, mutta nyt harrastan myös sauvakävelyä, monenlaista jumppaa ja teen joka päivä aamuverryttelyn. – Jonkin verran sain helpotusta särkyyn naprapaatilta, Kaarlenkaski kertoo.
Vahvojen särkylääkkeiden avulla särky sumeni vähän, ja myös unta yritettiin parantaa lääkkeillä. Nukuin vuoden ajan kolme tuntia yössä ja aloin tulla todella ärtyisäksi. Töistä tultuani lösähdin uupuneena sohvalle makaamaan. En oikein jaksanut seurustella edes oman perheeni kanssa, tai keskittyä heidän asioihinsa. Olen aina ollut aktiivinen ja sosiaalinen, mutta en enää jaksanut käydä missään, tai pitää yhteyttä ihmisiin.
Aviomies luki lehdestä manuaaliterapeutti Hannu Timosen vastaanotosta, ja Kaarlenkaski lähti puolentoista vuoden jonotuksen jälkeen Mynämäelle kokeilemaan. -Ensimmäisen hoidon jälkeen olin todella kipeä, mutta kipu alkoi pikkuhiljaa vaimentua. Kävin Timosella neljä kertaa viikon välein, ja olen ollut sen jälkeen täysin oireeton, Merja Kaarlenkaski iloitsee.
Viikkolehti Apu n:o 14/2003 (04.04.2003)