Leena Lindstedt on kärsinyt fibromyalgiasta lähes puolet elämästään, se iski, kun hän täytti 28 vuotta. – Ensin huomasin, että käsistäni katosi puristusvoima. Pudottelin jatkuvasti kaikenlaista. Jalat rupesivat särkemään. Olin silloin aika liikkuvainen, mutta liikunta kävi kivulloiseksi.
Leena oli rakennuksilla töissä. Työpaikat olivat vetoisia ja kosteita. – Särky ei antanut minun nukkua. Sitten keksin, että äkillinen kylmyys helpottaa. Aloin nukkua jääkylmällä parvekkeella, ja sain pätkittäin jotenkin nukuttua. Lääkärit suhtautuivat valituksiini epäilevästi, koska tutkimuksissa ei löytynyt mitään. Taidat vain hakea eläkettä, he sanoivat ja määräsivät unilääkkeitä. Särkylääkkeet toivat vatsavaivoja. Pitkien sairaalatutkimuksien jälkeen tuli diagnoosi, jonka perusteella Leena sai puolen vuoden eläkkeen. – Minut pantiin kuntoutukseen. Kävin läpi kaikki, jumpasta akupunktioon. Mistään ei tullut pysyvää apua, kivut vain jatkuivat. Sitten näin ilmoituksen lehdessä, jossa luvattin parantaa fibromyalgia ja ajattelin kokeilla sitäkin. Vuoden vaihteessa tulin Hannu Timosen vastaanotolle. Kolmen ”mankeloinnin” jälkeen olin saanut uuden elämän! Leena uskoo Timosen sormiin, kuin Pyhään sanaan. – Heti en uskonut. mutta viimeisestä käsittelykerrasta on mennyt jo kymmenen kuukautta, ja kivut ovat pysyneet poissa. Se on kuin ihme! Leena luokittelee oman kuntonsa ennen hoitoja kouluarvosanalla neljä. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen arvosana nousi kuutoseen, toisen kahdeksaan, ja kolmannella kiitettävään. – Ihan uutta ei vanhasta saa, mutta nyt olen paras mahdollinen, Leena kehuu. Hän on kouluttautunut autonkuljettajaksi ja pärjää hyvin kirjastoauton ratissa. Niska joskus jännittyy, mutta vanhoista kivuista ei ole tietoakaan. – Kuinka minä voin? Hyvin! sanoo Leena ja lähtee reippaasti ajokierrokselleen.
Turun Sanomat / viikkoliite 06.11.1999