Soili (43) kärsi kummallisista oireista 10 vuotta. Hänen niskansa oli jäykkä kuin puupökkelö, hartioita särki, huimasi, hänellä oli päänsärkyä, hän ei saanut kivuiltaan nukuttua ja oli päivisin rättiväsynyt. Hänellä oli jopa näköhäiriöitä. Soili oli ymmällään, mistä kaikki oireet johtuivat. Lukuisat verikokeet ja aivosähkökäyrät näyttivät normaaleilta. Hän kävi hierojalla ja fysioterapeutilla, mutta tuloksetta. Mitään ei selvinnyt, eikä mikään auttanut. Lääkärit määräsivät oireisiin särky- ja unilääkkeitä, ja pikkuhiljaa Soilin kunto vain rapistui. -Jouduin syömään unilääkkeitä joka ilta, ja siksi minulla oli turta olo päivisin, Soili muistelee. – Särkylääkkeitäkin piti käyttää jatkuvasti. Oireiden syytä ei löytynyt ja lääkärit alkoivat epäillä niiden johtuvan korvien välistä. Apua vaivoihin ei ollut mukaansa saatavissa, mikä lisäsi entisestään Soilin masennusta.
Syksyllä -98 turkulaista päivälehteä lukiessaan Soili huomasi pienen 2-rivisen ilmoituksen Henkilökohtaista-osastolla. Siinä kiitettiin Hannu Timosta fibromyalgian parantamisesta. Soili etsi oitis Timosen puhelinnumeron ja varasi ajan hänen vastaanotolleen. Ensimmäinen hoitokerta oli tuskallinen. – Minä melkein itkin hoitopöydällä, kun sattui niin hirveästi, Soili kertoo. -Olin sen jälkeen niin kipeä, että epäilin suuresti koko hoitoa. Illalla nukahdin kuitenkin ilman unilääkkeitä ja nukuin kuin tukki aamuun asti. – Ilman lääkkeitä nukahtaminen oli niin hieno kokemus, että se rohkaisi tulemaan viikon kuluttua uudelleen, enkä siitä lähtien ole syönyt ainuttakaan unipilleriä, Soili ylistää. Hän itse ynnää, että oireet hävisivät kolmen hoitokerran aikana. Kaikki oireet. Nainen on nyt energinen, eikä masennuksesta näy merkkiäkään…
Yhteishyvä 11/99
