Hannele Dravantti luokiteltiin kahdeksan vuotta sitten reumapotilaaksi ennen kuin diagnoosiksi määriteltiinfibromyalgia. Hannele söi kaksi vuotta reumalääkkeitä, ja hän kantoi apteekista kassikaupalla kaikenlaisia särky- ja kipulääkkeitä ja nukkui vain muutaman tunnin yössä.
Mitkään lääkkeet eivät auttaneet, vaan kivut jatkuivat. Hannele Dravantti kuuli Hannu timosesta ja soitti hänelle ja pääsi melko pian vastaanotolle.
”Olin lähdössä kolmen viikon päästä matkalle, joka kestäisi lentokoneella ja bussilla lähes vuorokauden yhteen suuntaan. Ihmettelin, miten ylipäätään pääsen lentokoneessa istumaan, kun selkä ja hartiat ovat tässä kunnossa”.
Ensikäynti Timosen luona oli unohtumaton kokemus. Hannelella oli mitattuja kipupisteitä maksimimäärä 18/18. ”Luulin että Hannu hajottaa minut palasiksi, mutta seuraavana päivänä olo oli jo parempi”. Hoidot suoritettiin tiheässä tahdissa, ja kun Hannele lähti matkalle oli hän kuin uusi ihminen. Hoitojakso käsitti kolmen viikon aikana neljä pitkää ja yhden lyhyen hoitokäsittelyn. Hannele sai heittää lääkkeet roskakoriin.
”Minulla on refluksitauti ja muitakin vatsavaivoja enkä senkään vuoksi kestä särkylääkkeitä. Hannu parantaa kropan ilman lääkkeitä ja hän on ainoa, jonka päästän kajoamaan selärankaani ja nikamiini.
Hannele lähti opiskelemaan uutta ammattialaa käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Käsityöläisen työ on pikkutarkkaa ja lopputyön tekeminen jumitti taas lihakset. Taas tarvittiin Hannun apua. Hannu moitti Hannelea laiskuudesta, sillä hoidon jälkeen kotona suoritettavat harjoitteet ovat tärkeitä hoitotuloksen ylläpitämiseen.
Viva / Terveys n:o 2 25.09.07